Näin ensimmäiseksi mä ajattelin kertoa teille jotain itsestäni, jos tää blogi nyt ketään edes kiinnostaa. Haluan kuitenkin olla nimetön, en halua että mua tunnistetaan, joten älää odottako liikoja.
Oon vuosiluokkaa 1996, tarpeeksi vaha, mutta omasta mielestä ihan liian nuori. Tottelen teille nimeä Kingi, kun se mun lempinimi kuitenkin sattuu olemaan. Ainakin omasta mielestäni. En oo kuitenkaan niin bitch kun annan olettaa, mä olen ihan mukava tyttö. Tykkään vain ehkä eri asioista kuin muut.
En siis kulje ryyppäämässä joka viikonloppu, tai pilaa keuhkojani tupakalla. En tuomitse sua, jos sä sellainen olet, mutta mun mielestä nykynuoriso on jotain ihan kamalaa. Mitä iloa on siitä, kun vanhemmat joutuu kärsiin? Te vaan juoksette puolialasti ympäri kaupunkii tai kylää ja poliisit ja sossut ja kaikki muut mahdolliset on teille tosi arkipäivänen asia.
Mun ongelma ei oo kuitenkaan valistaa teitä, mun piti kertoo itestäni.
Äidinkieli mulla ei koskaan oo ollut mikään hyvä, paras numero todistuksessa oli jossain vaiheessa 8, mutta ysin päättötodistuksessa se oli 6, joka johtu ainoastaan siitä, että mä (ja moni muu) inhosin sitä opettajaa.
Mulla ei oo mitään kauheita mielipiteitä asioista, mutta mä tykkään kuitenkin joskus kirjottaa jotain, mitä mä olen ajatellut ja mitä mieltä mä jostain olen.
Tarinoiden lisäksi täällä on siis myös turinoita, ja saattaa ihan hyvin olla, että mä vaan kirjotan teille mitä mä olen päivän aikana tehny.
Harrastan ratsastusta, kohta olen 4 vuotta harrastanut. Harrastan mysö ensiapua, aloitin syksyllä 2012. Olen myös kouluttautunut Reddie kids -ohjaaja, mutta vielä mulla ei ole kerhoa kasassa.
Sen pitemmittä puheitta, toivottavasti jaksatte lukee. Kiitos, mä olen puhunut.

- Kingi